Onneksi on sadepäivä

Mukava kun välillä sataakin. Sen lisäksi, että luonto tarvitsee sitä, on hyvä, että minäkin tulen välillä olleeksi pois auringosta. :) Poltin nimittäin (taas) itseni eilen. Höh, niinkuin en tietäisi, että palan herkästi. No, nyt on sitten kivat punaiset "rusketusrajat" otsassa, niskassa ja rinnassa. ;) Loppukesä pitää kulkea tukka auki ja kasvattaa etutukkaa. ;)

Kävimme eilen kummipoikani Jannen, 6 vee ja kohta esikouluun, kanssa kalassa. Janne nosti ensimmäisen ahvenen ennen kuin minä olin saanut matoa koukkuun! Eikä tietenkään ollut kamera mukana. Janne sai yhteensä neljä kalaa. Minä sain kolme lumpeenlehteä, en muuta. ;) Se tietysti sopii kasvissyöjän kalansaaliiksi aika hyvin. Mutta tällä kertaa koukussa oli kuitenkin mato. :)

Ja pionini kukkii vihdoinkin! :) Viime kesänä siinä oli nuppu, joka ei koskaan avautunut. Kuin ihmeen kaupalla "hän" selvisi talvesta ja teki kukan! :)

Perhoset ovat ilahduttaneet parina päivänä myös tuossa kukkapenkissä. Ne ovat niin kauniita ja keveitä. :)