tiistai 10. elokuuta 2010

Sadonkorjuuta ja shoppailua

Kasvihuoneesta ja puutarhasta saa satoa jo todenteolla. :) Tomaatteja täytyy kohta pakastaa keittovärkeiksi, kun kaikkea ei ennätä millään syödä. Äippä on tehnyt kurkuista ihanaa kurkkusalaattia ja suolakurkkuja. :)

Ja herneitä kerättiin kanssa. Nämä on mun erikoisherkku ja yleensä tulenkin hernemaareissulta taskut täynnä palkoja... ;)

Tänä vuonna laitettiin kasvihuoneeseen myös chilejä. Toi suurin on makea paprika ja niitä on ollut useampana vuonna. Pieni oranssi on Orchid- chili ja vihreä on vielä raaka Rocoto omenachili. Nämä oli pieni pettymys kun ovat vähän nössön makuisia. ;) Ei yhtään tulisia. No sitten olikin yksi lajike, jolla lähtee melkein tukka, mutta siltä väliltä olisi suonut olevan jonkun.. ;)

Otsikossa mainittiin shoppailukin, siis laitan nämä tähän samaan postaukseen. Harmi kun kuvasta tuli niin tumma. :( Minä muka vaalensinkin sitä vielä. Mutta olen ihan höpsönä näihin valkoisiin enkeleihin! Soittajat tarvii paljon enkeleitä, kun ne on niin hajamielisiä. ;) Mutta heitä toki jo meillä muutama istuu, mutten voinut vastustaa näitä kahta kaverusta Oulun messuilla viime viikonloppuna! :) Varsinkin kun olivat vielä alennusmyynnissä. Minusta juuri tämän sarjan valkoiset enkelit on kaikista ihanimpia, kauniinpia kuin "kruusatummat". He istuvat muuten makuuhuoneen levysoittimen päällä. Korkeus ei oikein näy kuvasta, mutta se on noin 15 cm.

torstai 5. elokuuta 2010

Kukkakaunotar

Kliiviani innostui kesän kunniaksi pitkästä aikaa kukkimaan! :) Aivan ihana kaunotar.
Tämä taitaa olla toinen, tai kolmas kerta, kun kliivia yllättää minut näin. :)


Mansikkakausi on onneksi ohi, mutta tänään oltiin sitten poimimassa vadelmia. Mustikkaan en ole vielä suostunut lähtemään. ;)

Kotipaikalleni mennessä Olli-kissa oli heti minua vastassa ja halusi "kampaajalle". Se menee aina aitan portaille kun haluaa, että häntä harjataan. :) Olli nimittäin tietää, että kissankampoja säilytetään aitan ovipielessä.

Sitten se alkoi hoidattamaan itseään kesken vadelman poiminnan. Syliinhän se piti ottaa; kissaherra möllötti oikein tyytyväisenä pää olkapäätäni vasten ja hiirenpyyntiin teroitetut kynnet hartioitani kopristellen. :) Katti hyrisi kuin rukki, välillä puski päätään poskeani vasten ja KUOLASI! :) Mä olen luullut, että vain koirat kuolaa, mutta meidän kissa-ukko kuolaa myös aina silloin, kun se on oikein onnellinen. :) Selkähän siinä melkein meinasi kissaa hoitaissa loppua kun äijä tosiaan painaa kuusi kiloa ja se halusi pitkän aikaa olla mun sylissäni. ;) Harmi kun kamera oli taas kotona, pitäisi pitää se aina matkassa. :)