Käväistiinpä pohjoisessa

Pari viikkoa kesälomaa oli vielä takataskussa, joten pyörähdimme Lapissa muutaman päivän reissun. :) No Rovaniemellä piti tietty käydä vakuuttelemassa Joulupukille, että on ollut kilttinä. Sieltä jatkoimme sitten Inariin ja käväistiin me pikku mutka Kaamasessakin Nuorgamin Jounin legendaarisessa kaupassa. Ilmat oli kyllä aivan upeat ja maisemasta löytyi ihania värejä!

Inarissa patikoitiin Pielpajärven erämaakirkolle. Lenkki on yhteen suuntaan noin nelisen kilometriä. Polun päässä oli upea vanha kirkko, joka on kuulemma suosittu vihkikirkkona.

Luonnosta löytyy myös upeita yksityiskohtia. Pikkukuvassa tuo kasteinen seitti ei kuitenkaan taida päästä oikeuksiinsa..

..ja tuulenkaatojen tekemää taidetta kelopuista.

Kiipesimme Karhunpesäkivelle ja näköalapaikalle. Porraskävely verrytti patikoinnin jälkeen, varsinkin kun kaikki 275 porrasta oli numeroitu... ;)

Mutta kiipeäminen kannatti! Karhunpesäkivikin oli kiva nähtävyys ja näköalapaikalta avautui upea näkymä Inarinjärvelle!
Tämä maisema on Inarilaista aamutunnelmaa. Paikoin oli sankka sumu, mutta tässä kuvassa jo vähän haihtunut.

Pyhätunturin patikointimaastoissa kierrettiin viime vuonna Isokuru, Pyhänkasteen lampi ja karhun juomalampi. Nyt lähdettiin sitten toiseen suuntaan Noitatunturille. Polku näytti suurinpiirtein tältä, välillä oli vähän enemmän kiviä... ;)


Polun kivet olivat onneksi melkolailla kiinni olevia, mutta huipulle olisi pitänyt kiivetä jyrkkää reittiä, jossa oli irtokiviä. Paikallinen opas tuumasi, että jos on ongelmia tasapainon kanssa, niin ei kannata lähteä kiipeämään. No, eihän niitä ole, mutta tuolla rinteessä olisi saattanut tulla. Pupunkorvat pöksyistä vilkkuen tein päätöksen, että palaamma takaisin samaa reittiä valloittamatta Noitatunturia, koska tykkään olla terve. :) Rinne ei muuten näytä tuossa kuvassa läheskään niin jyrkältä, mitä se oikeasti oli (seli seli) :)

Heh, Pelkosenniemellä piti tietysti käydä Andy McCoyn patsaalla. :) En itse asiassa ole mikään Andy-fani, mutta vuosi sitten kesällä Juankoskella käydessä otettiin samanlainen kuva Juicen muistomerkillä. Piti se sitten käydä Andyäkin moikkaamassa. :)

Sukkaa pukkaa taas

Aloitinpa tänään pitkästä aikaa sukan. :) Kun neuloo pitsineulevillatakkia, niin ei voi samalla keskittyä kamalasti telkkarin katsomiseen. Siksi pitää olla sukankutomus, että käsillä on jotain tekemistä kun katsoo töllötintä. :)
Nämä nasunväriset langat on tilattu Buttinetestä. Siis ihan niinkuin Suomesta ei saisi tarpeeksi ihania sukkalankoja... ;) Mutta tuo ruskeanturkoosi on sinisorsan värinen ja tuo toinen on Harry Potter-lankasarjasta Lupin. Lanka on hiukan ohuempaa kuin Nallelangat, joten 2,5 millin puikoilla veivatessa sukan varsi ei jatku ihan hirmuista vauhtia, mikä hillitsee hiukan sukkatuotantoa. :)


Samasta paikasta löytyy myös näitä ihania sukanpohjaan silitettäviä jarrutassuja. Testasin yhdet omiin lyhytvartisiin kesävillasukkiini. :) Hyvin pysyivät tassut pyykissäkin.

Ja tämä on niin ihana! Virkkukoukkusen puikkopussi, johon mahtuvat pitkätkin neulepuikot! Hyväntuulen pussukka ja kerrankin kaikki puikot löytyy samasta paikasta! :)

Männinkäinen ja kissa sekä syyskesän sävyjä

Männinkäinen nappasi syliinsä pienen ja ihanan kuuden kilon kissansa. Ei se ole lihava, se on vaan ilvesten sukua. ;)

Ihania syyskesän sävyjä. :) Luonnosta löytyy keltaista ja vihreää...

Kehäkukkapenkistä myös oranssia...

Auringonkukka oli ainakin kolmatta metriä pitkä..

Ja puna-apilakin ujosteli vielä heinikossa.

Sienestys on ilomme

Ihania sieniä! Eilen lähdetiin ihan metsäkävelylle, eikä näitä voinut jättää sammalikkoon! :)

Ja sitten kävi näin: Yksi kori, kolme ämpärillistä ja hatullinen kangasrouskuja.. ;) Koska lähdimme käymään vain ulkoilemassa niin iltapäivä oli jo pitkällä. Perkkaus-operaatio alkoi noin kuuden maissa.... ja loppui yhdeltätoista. Kaikki oli keitetty ja keittiö siivottu vihdoin puoli kolmen aikaan yöllä... ;) Tauti teettää. :)

No eikäku tänään uudestaan. ;) Ei opi ihminen, ei. Siskonpoikani keräsi kyllä aluksi sieniä, mutta kun metsästä löytyi pieni rupikonnan poikanen, niin sienet päätyivät äkkiä mummin ämpäriin... Mitenkäs se menikään; mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista.. :)


Tänään ei onneksi kerätty kuin hiukka vajaa kolme ämpäriä. ;) Metsässä oli yllättävän vähän hirvikärpäsiä, mutta kun ei ollut kärpsytakkia päällä, niin ötököitä löytyi niskasta vielä iltasellakin.

Tänäänkin kävi kuitenkin näin, eli venetsialaistulet oli samalla sieniä ulkosalla keitellessä. ;) Ilta ennätti tulla tänäänkin, mutta ei onneksi vielä yö. Huomenna ei kuulemma mennä sieneen. ;)

Hippiäisen syyslook :)

Olen minä täällä. ;) Taas on mennyt liian pitkä aika edellisestä postauksesta. Johtunee siitä, että olen vaihteeksi istunut kitaran kanssa kaikki illat soitellen, laulellen ja sävellellen. Aikaansaannoksena on sentään puolenkymmentä uutta laulua. Niitä ei kuitenkaan saa näkösälle tänne blogille, jos ei sitten kuvaa soitosta kovettuneita kitaristin sormenpäitä. ;)

Mutta palataanpa otsikkoon: ihastuin tuohon "hippihenkiseen" kukkahuiviin niin älyttömästi, että piti käydä ensin hiplaamassa ja sitten ostamassa se eri reissua. ;) Takki on kans mulle uusi; kirpparilöytö 3,5 e. Eipä paha. Sai siinä sitten huivi ollakin vähän kalliimpi. ;)

Ja käsitöitäkin alkaa taas kohta syntymään. :) En voinut millään vastustaa näitä Puron uusia Luumupuu-lankoja. No, en kyllä edes hirveästi yrittänyt vastustella. ;) Meinasin ensin ostaa saman sarjan sinisävyiset Pakkasyö-langat, mutta kun ne muistutti aika paljon sitä viime vuotista Iltanuotiota, josta mulla on jo villatakki. Samanlaisen sydänneuleen meinasin tikata näistäkin langoista, kun tuo nuttu on ollut minulle kovasti mieluinen. :)


Tänään kolahti postilootaan kaksi ihanaa cd-levyä huutonetistä ostettuna ja Kukunorista tilatut kahdet pelikortit! :) Nämä oli tosi leuhkat! :) Lienenkö kertonut, että vuosia kytenyt intoni kerätä erilaisia pelikortteja on tänä kesänä riistäytynyt täysin käsistä! ;) Nämä pakat olivat järjestysnumeroiltaan 73 ja 74.... ;) Tämä on siis ihan järkyttävää! Miksi hiiskatissa ihmisellä on hamsterin geenit! :)

Sadonkorjuuta ja shoppailua

Kasvihuoneesta ja puutarhasta saa satoa jo todenteolla. :) Tomaatteja täytyy kohta pakastaa keittovärkeiksi, kun kaikkea ei ennätä millään syödä. Äippä on tehnyt kurkuista ihanaa kurkkusalaattia ja suolakurkkuja. :)

Ja herneitä kerättiin kanssa. Nämä on mun erikoisherkku ja yleensä tulenkin hernemaareissulta taskut täynnä palkoja... ;)

Tänä vuonna laitettiin kasvihuoneeseen myös chilejä. Toi suurin on makea paprika ja niitä on ollut useampana vuonna. Pieni oranssi on Orchid- chili ja vihreä on vielä raaka Rocoto omenachili. Nämä oli pieni pettymys kun ovat vähän nössön makuisia. ;) Ei yhtään tulisia. No sitten olikin yksi lajike, jolla lähtee melkein tukka, mutta siltä väliltä olisi suonut olevan jonkun.. ;)

Otsikossa mainittiin shoppailukin, siis laitan nämä tähän samaan postaukseen. Harmi kun kuvasta tuli niin tumma. :( Minä muka vaalensinkin sitä vielä. Mutta olen ihan höpsönä näihin valkoisiin enkeleihin! Soittajat tarvii paljon enkeleitä, kun ne on niin hajamielisiä. ;) Mutta heitä toki jo meillä muutama istuu, mutten voinut vastustaa näitä kahta kaverusta Oulun messuilla viime viikonloppuna! :) Varsinkin kun olivat vielä alennusmyynnissä. Minusta juuri tämän sarjan valkoiset enkelit on kaikista ihanimpia, kauniinpia kuin "kruusatummat". He istuvat muuten makuuhuoneen levysoittimen päällä. Korkeus ei oikein näy kuvasta, mutta se on noin 15 cm.

Kukkakaunotar

Kliiviani innostui kesän kunniaksi pitkästä aikaa kukkimaan! :) Aivan ihana kaunotar.
Tämä taitaa olla toinen, tai kolmas kerta, kun kliivia yllättää minut näin. :)


Mansikkakausi on onneksi ohi, mutta tänään oltiin sitten poimimassa vadelmia. Mustikkaan en ole vielä suostunut lähtemään. ;)

Kotipaikalleni mennessä Olli-kissa oli heti minua vastassa ja halusi "kampaajalle". Se menee aina aitan portaille kun haluaa, että häntä harjataan. :) Olli nimittäin tietää, että kissankampoja säilytetään aitan ovipielessä.

Sitten se alkoi hoidattamaan itseään kesken vadelman poiminnan. Syliinhän se piti ottaa; kissaherra möllötti oikein tyytyväisenä pää olkapäätäni vasten ja hiirenpyyntiin teroitetut kynnet hartioitani kopristellen. :) Katti hyrisi kuin rukki, välillä puski päätään poskeani vasten ja KUOLASI! :) Mä olen luullut, että vain koirat kuolaa, mutta meidän kissa-ukko kuolaa myös aina silloin, kun se on oikein onnellinen. :) Selkähän siinä melkein meinasi kissaa hoitaissa loppua kun äijä tosiaan painaa kuusi kiloa ja se halusi pitkän aikaa olla mun sylissäni. ;) Harmi kun kamera oli taas kotona, pitäisi pitää se aina matkassa. :)